Neljä vuotta sitten sain kirjoittaa Suomen dekkariseuran
jäsenlehti Ruumiin kulttuuriin pitkän jutun, joka käsitteli sellaisia dekkareita,
jotka oli kirjoitettu suoraan äänikirjoiksi ja joita ei ollut tarkoituskaan
koskaan painaa ja julkaista kansien välissä. Käytännössä enimmät jutussa
käsittelemäni ja esittelemäni teokset olivat ilmestyneet Storytel-palvelussa Storytel
Original -sarjassa. Vain yhden tekijän eli ruotsalaisen Christina
Larssonin M-ryhmä-sarjan oli julkaissut muu kuin Storytel eli Word Audio Publishing.
Vettä on sittemmin jonkin verran ehtinyt Vantaassa ja
muissakin joissa virrata, ja kuviot ovat asettuneet aika lailla uuteen malliin.
Esittelin jutussani kuuden eri tekijän äänikirjatuotantoa. Marko KilvenUndertaker-sarjassa
oli silloin ilmestynyt kolme ensimmäistä teosta (ja hänen kirjansahan
ilmestyivät jo tuolloin heti myös painettuina CrimeTimen kustantamina), ja JP
Koskinen oli julkaissut kolme osaa Ruosteista sankaria ja Hautakellon.
Päivi Alasalmelta, Jari Järvelältä ja Meritta Koivistolta
esittelin kultakin yhden teoksen.
JP Koskinen totesi tuolloin sähköpostihaastattelussa, että Hautakelloa
ei missään vaiheessa ollut ajateltukaan koskaan painettavaksi, vaan hän oli
ehdottanut kirjaa Storytelille ennen kuin oli siitä kirjoittanut riviäkään.
Kyse on siis varsin puhtaaksiviljellystä äänikirjakirjoittamisesta. Vaan niinpä
vain on minulla tällä hetkellä painettu Hautakello (Haamu, 2024) tuossa
kirjapinossani!
Myös Päivi Alasalmen Hallavainen-sarjasta on julkaistu painettuina
aloitusosa Alamaailman kuningatar (Gummerus, 2022), Häkkilinnut
(Gummerus, 2023) ja Kyy povellani (Aviador, 2024). Painettujen
kirjojen kustantaja on siis vaihtunut matkan varrella. Sarjaa on Storytelissä
julkaistu tähän mennessä viisi osaa, eli vielä mahdollisesti painetaan Myrkynkylväjä
ja Tuhon airut.
Meritta Koiviston Harriet Jaatinen -sarjan aloitusosa Sukulainen
(Avain, 2023) on jo ilmestynyt, toinen osa Suojelija ilmestyy painettuna
elokuussa ja varmasti Perintö aikanaan myös. Kaikki kolme osaa ovat siis
aikaisemmin ilmestyneet äänikirjoina Storytel Original -sarjassa (Perintö
tosin Storysiden kustantamana, ei enää tuossa Original-sarjassa), joten ne on
voinut kuunnella tai lukea e-kirjana vain Storytelissa. Tosin tästä on
poikkeuksena Sukulainen, jonka löysin myös parhaillaan käytössäni
olevasta toisesta kuunteluaikapalvelusta.
Suunnittelin kirjoittavani esittelyn koko Harriet Jaatinen
-trilogiasta dekkariviikon kunniaksi, mutta toisin sitten kuitenkin kävi.
Nykyinen kuunteluaikapalvelutilaukseni päättyy vasta 18.6., eikä se siis ole
Storytel, joten en voinut sitä kautta kuunnella sarjan kaikkia osia, vaan vain
jo tuon aiemminkin kuuntelemani Sukulaisen. Siitä olen tosin saanut myös
painetun version omakseni arvostelukappaleena. Storytelilla on menossa todella
hyvä tarjouskampanja (päättyy 13.6.2024), mutta olen harmillisesti sen
ulkopuolella, koska edellinen Storytel-tilaukseni jatkui tammikuulle. Tämän
koen jokseenkin epäreiluksi kohteluksi, joten palvelun ostaminen tässä
vaiheessa ei käynyt pirtaani.
Harriet Jaatinen -sarjan nimihenkilö on Tukholman poliisissa
työskentelevä rikoskonstaapeli Harriet Jaatinen. Harrietin isä on muuttanut
aikanaan Ruotsiin ja työskennellyt ahtaajana. Äiti Ragnar on umpiruotsalainen tehdastyöläinen.
Erityisesti Ahti-isälle Harrietin menestys työelämässä on ollut ja on edelleen
suuri ilo ja ylpeyden aihe: suomipirulainen pärjää vaikka sisulla, perkele! Tästä
motostaan huolimatta Ahti vaikuttaa hyvin sympaattiselta henkilöltä.
Sukulaisen alussa 31-vuotias Harriet on sairauslomalla
työtehtävien yhteydessä sattuneen tapaturman ja sitä seuranneen keskenmenon
takia. Myös työuupumus- tai masennusdiagnoosi tuntuu leijuvan ilmassa, mutta
sen perusteella kahden kuukauden sairauslomaa ei kuitenkaan ole haluttu myöntää,
koska suomea osaavista poliiseista pidetään kynsin hampain kiinni.
Rikosjuonessa on koukeroa ainakin riittävästi, ja osa
juonilangoista ulottuu kolmenkymmenen vuoden takaisiin traagisiin tapahtumiin.
Lukijan sietää olla tarkkana, jotta pysyy kyydissä mukana, ja tunnustan, että
itse piirtelin hieman henkilöistä kaaviotakin muistin tueksi ja selventääkseni,
miten kukakin liittyykään kehenkin. Sukulaisuusverkosto on melkoinen!
Harrietin lisäksi tapahtumia seurataan Sonja Berg -nimisen
henkilön kautta. Tarinan nykyhetki käynnistyy, kun Sonja karkaa Tukholman
liepeillä sijaitsevan psykiatrisen hoitolaitoksen suljetulta osastolta. Paetessaan
hän surmaa sijaishoitajana työskentelevän nuoren Elias Perssonin ruiskuttaessaan
tähän tappavan annoksen jotakin lääkeainetta. Poliisi alkaa siis selvittää
henkirikosta ja etsiä sen tekijää. Sonja on kuitenkin ovela ja taitava. Hänellä
on selvä suunnitelma ja syy paolleen, joka suuntautuu nopeasti Suomen puolelle,
missä hän tapaa nuoren Idan.
Harriet on sairauslomalla, mutta siitä huolimatta hän saa
puhelimeensa nimettömän vinkin, joka liittyy Sonja Bergin tapaukseen. Joku haluaa,
että nimenomaan hän tutkisi tapausta. Virallisesti se ei ole mahdollista, mutta
Harriet ei mahda itselleen mitään, vaan alkaa omien kontaktiensa kanssa
vaivihkaa tehdä tiedusteluja niin Sonja Bergin kuin Elias Perssoninkin taustoista.
Pian jäljet johtavatkin varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen tukholmalaiseen
Ledermannin sukuun ja sen päämieheen Konrad Ledermanniin.
Samaan aikaan Harrietin isän serkku Anki kuolee Suomessa. Harriet
ei ole Ankista koskaan kuullutkaan, ja käy ilmi, että tämä on maannut kolmisenkymmentä
vuotta koomassa suomalaisessa hoitolaitoksessa. Miksi Ankista ei ole puhuttu
koskaan mitään?
Kuten sanottu, juoni on monipolvinen ja kimurantti ja kaikki
liittyy lopulta kaikkeen, samoin useimmat ihmiset. Suomen puolella seurataan
melkoista pakomatkaa, kun Sonja kaappaa Idan mukaansa. Kaikki kuitenkin
huipentuu lopulta Tukholman saaristossa varsin näyttävästi parhaaseen
toimintatrillerityyliin! Lopussa on vielä pari kunnon koukkua, joilla varmistetaan
lukijan kiinnostus seuraavaa osaa kohtaan. Toimii!
Muistiinpanojeni mukaan olen kuunnellut myös sarjan kakkososan
Suojelijan, mutta koska olen sen kuuntelun maksanut itse, en ole siitä
kirjoittanut blogijuttua. Niinpä joudun sen esittelyssä turvautumaan kustantajan
sanoihin.
VAROITUS! Kuten sarjoissa, ja varsinkin Harriet Jaatinen -sarjan
kaltaisissa jatkuvajuonisissa sarjoissa erityisesti, jatko-osan esittely
paljastaa väkisinkin jotain tai paljonkin edellisen osan juonesta. Jos siis
haluat suojautua juonipaljastuksilta, älä lue eteenpäin! Merkitsen alle
kohdan, jossa juonipaljastukset päättyvät. Sen jälkeen seuraa vielä yleistä
juttua äänikirjoista.
Suojelijan esittelyteksti Avaimen verkkokaupassa
(painettu kirja ilmestyy 8.8.2024):
”Aatelissuvun päämies, teollisuusvaikuttaja Konrad Ledermann on kadonnut tai
kuollut. Mikä mies Konrad Ledermann oikeastaan on? Tukholman poliisista
sairauslomalla oleva nuori rikoskonstaapeli Harriet Jaatinen alkaa tutkia
Ledermannin sukuun liittyviä epäselvyyksiä. Jotain karmaisevaa tapahtui
Taalainmaalla juhannusaattona 1958. Sisäpiiriläiset vaikenevat, lavertelijat
taas pääsevät hengestään. Psykiatrisesta hoitolaitoksesta karanneen Sonja
Bergin pakomatka jatkuu ylellisissä puitteissa Meksikossa. Joko hän on
turvassa? Harrietin on selvitettävä, kuka suojeleekaan ja ketä – ja ennen
kaikkea miksi.”
Perijänesittely Storytelissa:
”Nuoren naisen käsittämätön surma Tukholman uinuvassa
lähiössä saa Harriet Jaatisen penkomaan tapausta. Kuka nainen on, ja onko
tapauksella yhteys Ledermanneihin?
Vankilassa istuvan Sonja Bergin tytär Ida aloittaa
opiskelijaelämänsä New Yorkin taidepiireissä täysin tietämättömänä siitä, että
hän on pian Ledermannin talousimperiumin tuleva perijä. Mahtisuvun vallasta
taistelevat kuitenkin muutkin Ledermannit: kuolleeksi luultu patriarkka Konrad,
vaimo Margareta sekä kaksoisveli Jeremias. Kuka on kenenkin puolella – ja
valmis vaihtamaan puolta, ja millä hinnalla? Vallan viidakossa on lopulta kyse
myös hengissä selviytymisestä. Rikoskonstaapeli Harriet Jaatinen lähtee purkamaan
vyyhtiä – ja törmää tekoon, joka asettaa rajat siihen, missä kulkee oikeus ja
kohtuus.”
JUONIPALJASTUKSET PÄÄTTYVÄT!
Kesä on alkanut melkoisella myrskyllä kuunteluaikapalvelujen
osalta. Ensin Elisa Kirjan ilmoitettiin yhdistyvän 17.6. BookBeatin kanssa, eli
kuluttajan kannalta kenttä kapenee jälleen. Sitten nousi kohu BookBeatin sisäänvetotarjouksesta,
jossa uudet käyttäjät saavat 30 tuntia ilmaista (= maksutonta) kuunteluaikaa, jonka voi
käyttää 90 päivän kuluessa. Ei siis varsinaisesti mitään uutta tai mullistavaa
(ja esimerkiksi jo mainitsemani Storytelin kampanja on paljon merkittävämpi
vaikutuksiltaan), mutta kun sitä mainostettiin koko Helsingin Sanomien etusivun täyttäneessä ilmoituksessa
ja kuvassa oli Eeva Kilvestä kertovan teoksen kansi Kilven kasvokuvalla
varustettuna, somessa alkoi kuohua.
Jo useamman vuoden on käyty julkista keskustelua siitä, kuinka
kehnosti kirjailijoille korvataan kuunteluaikapalveluissa kuunnelluista
teoksista. Tämä on merkittävä epäkohta, jolle toivon pikaista oikeudenmukaista ratkaisua.
Itse olen kentällä kuitenkin puhtaasti kuluttajan asemassa ja siksi myös
seuraan eri palveluiden käyttöehtoja ja tarjouksia. En näe mieltä siinä, että
ehdoin tahdoin maksaisin kovinta hintaa käyttämistäni palveluista ja sitten
vain toivoisin sen koituvan tuottajan eduksi.
Käytän kuunteluaikapalveluja kohtuullisesti, eli kuuntelen
noin 4–5 kirjaa kuukaudessa. Suurimmasta osasta niistä olen saanut myös painetun
arvostelukappaleen, mutta aikani tehokkaasti hyödyntääkseni kuuntelen osan myös
somessa esittelemistäni teoksista. Kuunteluaikapalvelujaksot maksan itse.
Storytel käytti tietysti omaa Storytel Original -sarjaansa ja
sen seuraajia keinona houkutella asiakkaita. Heillä on tarjota jotain
ainutlaatuista, mitä ei muualta saa. Tämä konsepti on hyvin ymmärrettävä, mutta
suomalaisen laajoihin maksuttomiin kirjastopalveluihin tottuneelle lukijalle
hieman hämmentävä. En saanut Sukulaista ja Perijää käyttööni
mistään, koska en suostunut erikseen maksamaan niistä. Kun ne painetaan, pystyn
jatkossa lainaamaan ne kirjastosta, vaikka mahdollista toki on, että sieltäkään
niitä ei saisi jonottamatta. Mutta ainakin siis periaatteessa ne olisivat
käteni ulottuvilla.
Taannoisessa Ruumiin kulttuurin jutussani JP Koskinen
toteaa, että äänikirjoista ei julkaista lehtikritiikkiä. Kommentista on kulunut
neljä vuotta, mutta näppituntumani on, että tilanne on edelleen sama. Yksi syy
lienee juuri tuo, mistä edellä puhun. Kriitikolle kirjat ovat maksuttomia
työvälineitä. Kuunteluaikapalvelut myönsivät ainakin neljä vuotta sitten hyvin
nihkeästi mediakuunteluoikeusjaksoja.
Itse sain lehtijuttuani varten Storytelilta kuukauden
mittaisen maksuttoman kuunteluaikajakson ja Word Audio Publishingilta olin jo
aiemmin saanut Christina Larssonin dekkareista tiedostot käyttööni lyhyeksi
määräajaksi. Tällaiset käytännöt eivät kannusta kritiikin tekemiseen
äänikirjoista, ainakaan, kun palstatilaa kirjallisuuskritiikille on muutenkin yhä
niukemmin suhteessa julkaistavan kirjallisuuden määrään.
Tilanne tuskin paranee, kun ensin äänikirjana julkaistu teos
aikanaan julkaistaan painettuna. Esimerkiksi Sukulaisenäänikirjaversion
ja painetun kirjan väliin mahtuu kolme vuotta. Kirja on siis median
näkökulmasta jo auttamattoman ’vanha’, joten hiljaisuus valitettavasti jatkunee.
Meritta Koiviston Harriet Jaatinen -sarja:
Meritta Koivisto: Sukulainen (Harriet Jaatinen 1)
Storytel Original, 2020. Lukija Vuokko Hovatta.
Avain 2023. 308 s.
Arvostelukappale. Itse maksettu kuunteluaikapalvelu.
Meritta Koivisto: Suojelija (Harriet Jaatinen 2)
Storytel Original, 2021. Lukija Sanna Majuri.
Avain 2024. 320 s.
Meritta Koivisto: Perijä (Harriet Jaatinen 3)
Storyside, 2023. Lukija Sanna Majuri.
Kesäkuun toinen viikko eli tällä kertaa 10.6.-16.6.2024
on perinteisesti kirjablogeissa dekkariviikko. Tänään alkava sometempaus on jo
kymmenes perättäinen #dekkariviikko. Kirsin kirjanurkka toimii tänä
vuonna tempausviikon koordinoijana ja Seppo JokisenSatuttamisten
summa -dekkarin esittelybloggaus oman dekkariviikkoni avausjuttuna.
Julkaisen ensi viikon tiistaina eli 18.6.2024 koostejutun viikon mittaan mukana
olevissa blogeissa julkaistuista dekkarijutuista. Mukana olevat kirjablogit
löydät kutsu- ja ilmoittautumisjutun lopusta. Tervetuloa seuraamaan!
Kuuluthan jo Suomen dekkariseuraan? Dekkariseura on
vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden
ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi
vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää
vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden
parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia.
Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin
kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.