Kun hanttapuli Esapekka Koljonen löytyy savolaisen pikkukylän laivalaiturin kupeesta pahoinpideltynä ja ylävartalo omatekoiseen, pitkänmalliseen katiskaan tungettuna sekä hukkuneena, iloitsee moni kesähuvilan omistaja ainakin salaa. Koljonen on nimittäin vuosia piinannut mökkiläisiä murtautumalla yhä uudelleen tyhjillään oleviin kiinteistöihin ja viettämällä niissä leppoisaa elämäänsä vastentahtoisen isäntäväkensä kustannuksella. Jo oli aikakin, että jonkun pinna paloi kunnolla ja toilailulle saatiin kertakaikkinen piste. Kaiken lisäksi yksi mökkiläisistä eli Lauri Laitanen on vielä ennustanut Koljosen kokeman lopun vain pari kuukautta aikaisemmin ilmestyneessä sanomalehtikolumnissaan.
Lähtötilanne Pauli TaskisenKatiskalla hukutettu-rikosromaanissa on siis oivallisen omintakeinen ja kiinnostava. Valitettavasti siihen kaikki kirjan oivallisuus sitten jääkin. Kantava idea hukkaantuu jo alkusivuilla rönsyilevään ja pitkäveteiseen jaaritteluun. Taskinen ei malta olla kertomatta kaikenlaisia anekdootteja fiktiivisistä ja joistakin ihan oikean elämän henkilöistäkin, joita kirjassa vilisee väsyksiin asti. On jos jonkinlaista kylähullua ja originellia. Lisäksi täytteeksi on pakattu selostuksia niin Vammalan vanhan kirjallisuuden päivistä, parin ulkorakennuksen rakennuspuuhista kuin omaperäisten kesäjuhlien järjestämisestäkin.
Jo päähenkilö itsessään on varsinainen mielikuvituksen huippu: ”Kirjailija Lauri Laitanen on monilahjakas kuuluisuus. Paitsi kallispalkkainen kolumnisti, hän on kriitikko ja kuvataitelija, sekä tv-juontaja. Kulttuurin sarkaa hän on kyntänyt pitkin ja poikin, kokeillen myös politiikkaa kansanedustajana.” (Pilkkuvirheet kirjailijan.) Kaikki tarinaan tavalla tai toisella liittyvä nuoret naiset vonkaavat Laitaselta seksiä ja ainakin yksi onnistuukin, kuten lopussa paljastuu. Vaimolle siitä taitaa olla turha puhua mitään. Huumorin pilke silmäkulmassa kirjoitetut pehmopornokohtaukset ovat juuri sellaisia miltä kuulostavatkin eli kiusallisia.
Fiktio suorastaan ryöstäytyy valloilleen siinä kohdassa, kun tapausta tutkiva poliisi kertoo jäävänsä kesälomalle ja pyytää Laitasta tekemään tiedusteluja paikkakuntalaisten keskuudessa, jotta kuolemantapaus saataisiin selvitetyksi!
Katiskalla hukutetunläpi kahlaaminen saa jälleen kerran miettimään kustantamista ja kirjoittamista. Miksi tämä kirja on julkaistu? Miksi se on haluttu julkaista? Kirja on viimeistelemätön aihio, joka olisi kaivannut ainakin pari kunnon muokkauskierrosta ennen painamista. Nyt lukukokemuksesta nousee lähinnä ajatus, että kukaan ei ole lukenut käsikirjoitusta läpi ennen sen lähettämistä painoon. Tämä toivottavasti ei sentään ole mahdollista! Mutta jos kustannetaan, eikö myös kustannustoimiteta? On rikollista julkaista täysin keskeneräistä, ainakin, jos tekijälle on annettu mielikuva, että kirja on ollut sellaisenaan valmis.
Pauli Taskinen: Katiskalla hukutettu
Nordbooks 2015. 238 s.
Arvostelukappale.