Syyslomaviikolla vietin nuortenkirjateemaviikkoa, mutta läheskään kaikkea aikomaani en ehtinyt leppoisan lomaviikkoni aikana lukea. Yli jäi vielä ihan muhkea pino uutuuskirjoja, jotka on tarkoitus lähiviikkoina selättää. Kirjaston varaukset onnistuin uusimaan, joten pahimmat lukupaineet katosivat onnellisesti niskastani.
J. S. Meresmaaneeppistä Mifonki-fantasiasarjaa olen seurannut alusta asti, ja nyt vuorossa oli hiljattain ilmestynyt kolmas osa Mifongin mahti. Aiemmista osista Mifonginperinnön ja Mifongin ajankirjoittaessani olen ollut kovin vakuuttunut, että kyseessä on nimenomaan trilogia. Olen siis ollut väärässä. Nettisivuillaan Meresmaa toteaa aiheesta häneltä uteleville: ”Mifonki-sarja on sarja, koska siihen kuuluu monta kirjaa. Ymmärrän, että se kiinnostaa, kuinka pitkään tarina jatkuu. Ymmärrän, koska se kiinnostaa minuakin. Mutta asia on niin, että ensin minun on kirjoitettava se -- keskityttävä itse tarinaan, ei sen mittaan. Ja ennen kuin sanon "sen pituinen se", mifonkien tarina jatkuu.” Eipä siis vaivata sarjan pituudella sen enempää päitämme. Sen tosin voi todeta, että ainakaan tähän kolmanteen osaan sarja ei pääty. Ainakaan tarina ei pääty.
Olen aiemminkin valitellut, että muistikapasiteetti on kovilla, kun koettaa pysytellä ajan tasalla sarjoissa, joita julkaistaan osa kerran vuodessa. Osittain sitäkin varten aikanaan perustin tämän blogin, vaikka sitten lähes välittömästi oivalsin, että perimmäiseen ongelmaan ei blogistakaan ole apua. Ei tänne kuitenkaan voi kaikkia ratkaisevia juonenkäänteitä muistiin kirjoittaa. Mutta kyllä muisti sentään hieman vetreytyy aiempien osien esittelyjä lukemalla.
Aiempien osien punaisena lankana on toiminut Ardisin ja Danten epäonninen rakkaustarina. Mifongin mahti kuitenkin tekee usean vuoden aikahypyn, ja kirjan keskiöön nousevat Ardisin lapset, kaksoset Ciaran ja Fewrynn. Kun kaksoset täyttävät kaksitoista, Ciaran lähetetään sopimuksen mukaan Merontesiin oppimaan kuninkaaksi. Varsinainen tarina alkaa kuitenkin vasta neljä vuotta myöhemmin, kun Ciaranin on aika nousta valtaistuimelle.
Merontesia on kymmenen vuoden ajan vaivannut ankara vitsaus tai kirous, lapsirutto, joka tappaa kaikki valtion alueella syntyvät lapset. Valtio on hitaasti näivettymässä pois kartalta. Ciaranin valtaannousu ei tapahdu ongelmitta. Hänen itämanterelaiset tapansa herättävät epäluuloa, ja salaliitto hänen syrjäyttämisekseen saa tulta alleen.
Kotona aikuistuvan Fewrynnin mahti alkaa murtautua esiin. Tyttö huomaa pystyvänsä lukemaan toisten ihmisten mielen. Muitakin mifonkien voimia hänellä on, kuten taito hallita tulta, omaa elementtiään. Unessa tai näyssä hän saa viestejä Merontesista, ja hän päättää lähteä tavalla tai toisella veljensä avuksi. Merontesin kirous liittyy yllättäen myös Danteen, joka odottaa uuden kuninkaan valtaannousua piilopaikassaan puumansa Reun rinnalla.
Tarinassa on jälleen juonitteluja ja jännittäviä käänteitä, magiaa ja romantiikkaa. Kokonaisuus on kaiken kaikkiaan hyvin vetävä ja viihdyttävä. Viiden sadan sivun jälkeenkin moni asia on yhtä auki kuin alussa ja monet juonikuviot jäävät kutkuttavan kiinnostavalla tavalla avoimiksi. Lukija koukutetaan taitavasti odottamaan jatkoa.
Olen aikaisemmissa kirjoituksissanikin todennut, että Mifonki-sarjassa on kosolti fantasiaperinteen tuttuja aineksia. Meresmaa onnistuu kuitenkin tekemään omasta fantasiamaailmastaan persoonallisen ja sen henkilöistä kiinnostavia. Mielestäni henkilökuvaus on vuosien varrella vankistunut mukavasti. Tosin edelleenkin mukana on väkeä runsaahkosti, mikä hajottaa tarinaa jonkin verran. Toisaalta tällainen laveus on lajityypille ominainen piirre sekin. Lukiessani tätä kolmatta osaa mietin, että sarjasta tuntuu kuitenkin puuttuvan tuttu peruskuvio eli hyvän ja pahan taistelun mustavalkoisuus. Meresmaan fantasiamaailmassa on enemmän sävyjä kuin kaksi. Yhä lämpimämmin suosittelen sarjaa myös kapean ’nuorten aikuisten’ kohderyhmän ulkopuolisille lukijoille.
J. S. Meresmaa: Mifongin mahti
Myllylahti 2014. 516 s.
Lainattu kirjastosta.
.jpg)
